Maailman vauraus jakautuu hyvin epätasaisesti valtioiden kesken. Toiset maat nauttivat korkeasta elintasosta, kun taas toisissa kamppaillaan äärimmäisessä köyhyydessä. Maailman köyhin maa saattaa monelle tulla yllätyksenä, sillä näistä valtioista puhutaan harvemmin julkisuudessa.
Kuinka monta valtiota on maailmassa?
Ennen kuin sukellamme köyhyyden ääripäihin, on hyvä hahmottaa kokonaiskuva. Kuinka monta valtiota on maailmassa? Maapallolla on tällä hetkellä noin 195 itsenäistä valtiota, riippuen tarkasta laskentatavasta. Yhdistyneitä kansakuntia (YK) on 193 jäsenvaltiota, ja näiden lisäksi muutamat pienet tai kiistanalaiset alueet (kuten Vatikaani, Kosovo ja Taiwan) täydentävät listan noin 195–200 valtion lukumäärään. Näissä lähes kahdessa sadassa valtiossa taloudellinen tilanne vaihtelee valtavasti. Joukossa on sekä rikkaita teollisuusmaita että kehitysmaita, joissa kansalaisten tulotaso on äärimmäisen alhainen. Seuraavaksi selvitämme, mikä on maailman köyhin maa ja millä mittarilla köyhyyttä mitataan.
Mikä on maailman köyhin maa?
Kysymys: Mikä on maailman köyhin maa? Vastaus riippuu köyhyyden määritelmästä, mutta yleisimmin käytetty mittari on bruttokansantuote per asukas ostovoimakorjattuna. Tämä tarkoittaa kunkin maan talouden tuottamaa arvoa jaettuna väestöllä, oikaistuna maiden erilaisen hintatason mukaan (PPP, purchasing power parity). Ostovoimakorjattu BKT per capita antaa paremman vertailupohjan maiden elintasolle kuin pelkät dollarimäärät, koska se huomioi, mitä rahalla käytännössä saa kussakin maassa.
Maailman köyhin valtio tällä mittarilla (PPP-BKT per asukas) on tuoreimpien tietojen mukaan Etelä-Sudan. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) tilastojen perusteella Etelä-Sudanin ostovoimakorjattu BKT per asukas oli vuonna 2023 vain noin 476 Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Toisin sanoen keskimääräinen eteläsudanilainen elää alle 500 dollarin vuosituloilla (kun ostovoima on huomioitu) – summa, joka on häviävän pieni verrattuna vauraiden maiden lukemiin. Vertailun vuoksi esimerkiksi Suomessa sama luku oli noin 60 000 USD ja maailman korkeimmaksi yltävässä Luxemburgissa yli 140 000 USD (2023). Etelä-Sudanin taloudellinen tuotanto henkeä kohden on siis vain murto-osa promillen luokkaa vauraiden maiden tasosta.
Etelä-Sudan on ollut itsenäinen valtio vasta vuodesta 2011, irrottuaan Sudanista pitkän sisällissodan jälkeen. Valitettavasti maa ajautui lähes heti uuteen sisällissotaan (2013–2020), mikä on romahduttanut talouden ja infrastruktuurin. Etelä-Sudanin köyhyyteen vaikuttavat monet tekijät: vuosia jatkunut konflikti, heikko hallinto, riippuvuus alkutuotannosta sekä olematon perusinfrastruktuuri. Vaikka maalla on luonnonvaroja (öljyä, mineraaleja), niistä saatava hyöty ei ole valunut tavalliselle kansalle. Tuloksena on tilanne, jossa Etelä-Sudan pitää hallussaan kyseenalaista kärkisijaa maailman köyhimpänä maana.
On tärkeää huomata, että ”maailman köyhin maa” -titteli voi ajan myötä vaihtua, jos tilanteet muuttuvat. Etelä-Sudan on kuitenkin viime vuosina toistuvasti löytynyt listan pohjalta. Joissain tilastoissa myös Burundi on mainittu äärimmäisen köyhänä maana – itse asiassa Burundi kilpailee Etelä-Sudanin kanssa köyhimmän maan asemasta. Eri lähteissä voi olla pieniä eroja riippuen siitä, mitä vuotta tai tietokantaa käytetään. Vuoden 2023 lukujen perusteella Etelä-Sudan oli köyhin, mutta Burundi tuli heti kannoilla. Seuraavassa luvussa tarkastelemme laajemmin maailman köyhimpiä valtioita ja niiden sijoituksia.
Maailman köyhimmät valtiot
Maailman köyhimmät valtiot löytyvät pääosin Afrikasta. Alla on listattu maailman 10 köyhintä maataostovoimakorjatun BKT:n perusteella (USD per asukas, vuoden 2023 IMF-arvioiden mukaan):
- Etelä-Sudan – n. 476 $ per asukas (PPP, 2023)
- Burundi – n. 890 $ per asukas
- Keski-Afrikan tasavalta – n. 1 100 $ per asukas
- Kongon demokraattinen tasavalta – n. 1 500 $ per asukas
- Niger – n. 1 580 $ per asukas
- Mosambik – n. 1 580 $ per asukas (lähes sama kuin Niger)
- Malawi – n. 1 670 $ per asukas
- Liberia – n. 1 790 $ per asukas
- Tšad – n. 1 800 $ per asukas
- Madagaskar – n. 1 900 $ per asukas
(Huom: Luvut on pyöristetty lähimpään kymmeniin dollareihin. Ne kuvaavat ostovoimapariteetilla korjattua vuotuista bruttokansantuotetta henkeä kohden.)
Listalta nähdään, että köyhimmät maat ovat enimmäkseen Saharan eteläpuolisen Afrikan valtioita. Kaikki yllä mainitut kärkikymmenikön maat sijaitsevat Afrikassa. Monet näistä maista kärsivät pitkään jatkuneista konflikteista, poliittisesta epävakaudesta ja heikosta talouden rakenteesta. Usein talous nojaa yhden raaka-aineen vientiin (kuten öljyyn, kaivannaisiin tai maataloustuotteisiin), eikä monipuolista teollista perustaa ole. Myös koulutustaso ja infrastruktuuri ovat heikkoja, mikä vaikeuttaa talouskasvua.
On hyvä tuoda esiin, että muutamat Afrikan ulkopuoliset maat ovat myös hyvin köyhiä, vaikkeivät top 10 -listalla olisikaan. Afganistan (Aasiassa) kuuluu maailman köyhimpien maiden joukkoon: vuosikymmenten sodat ja äskettäiset mullistukset ovat tehneet siitä yhden Aasian köyhimmistä valtioista. Samoin Jemen Lähi-idässä, jota pitkittynyt sisällissota on runnellut, on ostovoimaan suhteutetulla tulotasolla aivan maailman häntäpäässä (noin 1 600–1 700 $ per asukas, eli samaa luokkaa Malawin ja Mosambikin kanssa). Haiti on puolestaan läntisen pallonpuoliskon köyhin valtio; Karibian alueella se on poikkeus, sillä useimmat Amerikkojen maat ovat selvästi vauraampia. Haitin BKT/hlö on pysytellyt hyvin matalana poliittisen epävakauden, luonnonkatastrofien ja talouskriisien vuoksi.
Yllä olevat tulotasoarviot piirtävät karun kuvan: näissä köyhimmissä valtioissa tavallinen ihminen elää keskimäärin vain muutaman dollarin päivätuloilla. Tämä tarkoittaa, että useilla perheillä on vaikeuksia täyttää perustarpeensa – ravinto, puhdas vesi, asunto ja terveydenhuolto ovat niukilla resursseilla jatkuvan huolen aiheena. Seuraavaksi pohdimme tarkemmin, miksi köyhät maat pysyvät köyhinä ja mitä yhteisiä tekijöitä näillä valtioilla on.
Köyhät maat ja niiden haasteet
Monia kehitysmaita vaivaa niin kutsuttu ”köyhyyden ansa”: köyhyys ruokkii köyhyyttä, ja siitä on vaikea päästä irti ilman ulkopuolista apua tai merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia. Köyhimmät maat maailmassa tuntuvat pysyvän köyhinä vuodesta toiseen, vaikka globaalisti talous on kasvanut. Mitkä tekijät selittävät sitä, että samat maat löytyvät köyhyystilastojen pohjalta kerta toisensa jälkeen? Alla on listattu keskeisiä haasteita, joita maailman köyhimmät valtiot kohtaavat:
- Heikko terveys- ja koulutustaso: Köyhimmissä maissa väestön terveys ja koulutus jäävät jälkeen muusta maailmasta. Äitiys- ja lapsikuolleisuusluvut ovat korkeita, ja lukutaidottomuus erityisesti naisten keskuudessa on yleistä. Terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmä ovat usein puutteellisia rahoituksen ja resurssien puutteen vuoksi. Ilman koulutettua väestöä ja perusterveydenhuoltoa on vaikea luoda pohjaa talouskasvulle. Ihmisten alhainen osaamistaso ja työkyky heikentävät maan mahdollisuuksia kehittyä.
- Väkivaltaiset konfliktit ja epävakaus: Monia köyhiä maita yhdistää historia (tai nykyhetki) täynnä konflikteja, sisällissotia ja levottomuuksia. Sota tuhoaa infrastruktuuria, karkottaa ihmisiä kodeistaan ja pelottaa pois sekä kotimaiset että ulkomaiset sijoittajat. Esimerkiksi Etelä-Sudan, Kongon demokraattinen tasavalta ja Jemen ovat kärsineet pitkäaikaisista sodista, mikä on lamauttanut talouden. Jatkuva epävakaus tekee pitkäjänteisestä talouden suunnittelusta ja investoinneista lähes mahdotonta.
- Historiallinen kolonialismin perintö: Monien köyhimpien maiden rajat ja valtiorakenteet ovat perua siirtomaa-ajoilta. Entiset siirtomaavallat piirsivät Afrikan ja Aasian karttoja omien intressiensä mukaan, usein yhdistellen tai erotellen etnisiä ryhmiä keinotekoisesti. Tämä on johtanut yhteiskuntien sisäisiin jännitteisiin, eturistiriitoihin ja heikkoon yhteishenkeen valtioiden sisällä. Lisäksi kolonialismin aikana luonnonvaroja vietiin ulos emämaihin, eikä siirtomaille kehittynyt monipuolista omaa taloutta. Tästä perinnöstä johtuen monet maat itsenäistyivät heikossa asemassa: talous oli yksipuolinen ja hallintokulttuuri saattoi olla kehittymätön, mikä altisti korruptiolle ja vallan väärinkäytöksille.
- Korruptio ja huono hallinto: Autoritääriset hallinnot ja korruptio vaivaavat useita köyhimpiä maita. Kun valtion varoja ohjautuu vääriin taskuihin eikä julkisia palveluja kehitetä, kansalaisten hyvinvointi ei parane talouskasvusta huolimatta. Korruptio karkottaa myös ulkomaisia sijoittajia ja avunantajia, jos rahat eivät päädy tarkoitettuihin kohteisiin. Esimerkiksi monissa Keski-Afrikan maissa luonnonvarat (kuten öljy, timantit tai metallit) ovat tuottaneet rikkauksia pienelle eliitille tai ulkomaisille yhtiöille, mutta valtaosa kansasta on jäänyt hyötyjen ulkopuolelle.
- Maantieteelliset haitat: Joidenkin köyhien maiden sijainti ja ympäristöolosuhteet vaikeuttavat kehitystä. Useat köyhimmistä maista ovat sisämaavaltioita vailla meriyhteyttä (kuten Niger, Tšad, Burundi, Etiopia aiemmin ennen Eritrean itsenäistymistä). Meriyhteyden puuttuminen vaikeuttaa kaupankäyntiä ja nostaa tuonti- sekä vientikustannuksia. Lisäksi trooppiset taudit, kuivuus, aavikoituminen tai muut epäedulliset ilmasto-olosuhteet koettelevat monia Saharan eteläpuolisen Afrikan maita. Esimerkiksi Nigerissä ja Malissa toistuvat kuivuuskaudet heikentävät maatalouden tuottavuutta ja altistavat väestön nälänhädälle.
- Velkaantuminen ja taloudellinen haavoittuvuus: Monilla köyhillä mailla on suuret valtionvelat suhteessa talouden kokoon. Heikko talouskasvu ja kapea veropohja tekevät velkojen takaisinmaksusta vaikeaa. Kansainvälisten rahoituslaitosten mukaan useat maailman köyhimmistä maista ovat velkakriisin partaalla – ne joutuvat käyttämään huomattavan osan tuloistaan vanhojen velkojen korkoihin ja lyhennyksiin, eikä rahaa jää investointeihin tai palveluihin kansalaisille. Taloudellinen haavoittuvuus tarkoittaa myös sitä, että yksittäiset iskut (kuten raaka-aineen hinnan romahdus, luonnonkatastrofi tai pandemia) voivat suistaa hauraan talouden nopeasti syöksykierteeseen.
Yllä kuvatut tekijät yhdessä selittävät, miksi köyhyys on sitkeää tietyissä maissa. Kun perusasiat – rauha, koulutus, terveys, hyvä hallinto – eivät ole kunnossa, taloudellinen vaurastuminen on hidasta. Positiivistakin kehitystä toki tapahtuu: kansainvälisen yhteistyön, kehitysavun ja maiden omien uudistusten myötä osa köyhistä maista on saanut parannettua tilannettaan. Esimerkiksi YK:n ”vähiten kehittyneiden maiden” listalta (LDC, Least Developed Countries) on mahdollista myös valmistua pois: Botswana Afrikassa on esimerkki maasta, joka on noussut pois köyhimpien kategoriasta vaurastuttuaan. Myös Aasian puolella esimerkiksi Bangladesh on viime vuosikymmeninä tehnyt harppauksia taloudessa ja saattaa lähivuosina lakata olemasta LDC-maa. Yleisesti ottaen kuitenkin suurin osa maailman köyhimmistä valtioista on pysynyt samoina vuodesta toiseen, ja globaalin äärimmäisen köyhyyden ydin on keskittynyt näihin maihin.
On syytä mainita, että maailmanlaajuisesti äärimmäisessä köyhyydessä elää yhä merkittävä osa väestöstä, vaikka tilanne on parantunut hitaasti vuosikymmenten saatossa. Maailmanpankin määritelmän mukaan äärimmäisessä köyhyydessä elävät ihmiset joutuvat tulemaan toimeen alle 2,15 dollarilla päivässä. Vuoden 2024 arvion mukaan noin 700 miljoonaa ihmistä (lähes 8–9 % maailman väestöstä) elää tässä äärimmäisessä köyhyydessä. Valtaosa heistä asuu juuri Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa sekä Etelä-Aasian köyhissä osissa. Eli toisin sanoen: maailman köyhimmät maat eivät ole köyhiä vain valtiona tilastoissa, vaan niiden sisällä asuu satoja miljoonia äärimmäisen köyhiä ihmisiä, joille jokapäiväisen ravinnon ja toimeentulon hankkiminen on haaste.
Euroopan köyhin maa
Entä köyhyys omassa maanosassamme? Euroopan köyhin maa on aivan eri tilanteessa kuin edellä luetellut Afrikan ja Aasian valtiot, mutta vertailtaessa Euroopan sisällä löytyy huomattavia eroja vaurauden tasossa. Yleisesti ottaen Euroopan maat ovat maailman rikkaimpien joukossa – useimpien eurooppalaisten valtioiden BKT per capita (PPP) yltää kymmeniin tuhansiin dollareihin. Kuitenkin Euroopassakin on maita, joiden tulotaso on selvästi matalampi kuin esimerkiksi Länsi-Euroopan hyvinvointivaltioissa.
Tällä hetkellä (vuosien 2022–2025 tietojen valossa) Euroopan köyhimmistä maista puhuttaessa nousevat esiin Moldova ja Ukraina. Moldova, entinen Neuvostoliiton tasavalta Itä-Euroopassa, on pitkään ollut maanosan mittakaavassa vähätuloinen maa: sen ostovoimakorjattu BKT per asukas on ollut alle 20 000 dollarin luokkaa. Myös Ukraina – etenkin Venäjän aloittaman sodan jälkeen 2022 – on kärsinyt valtavan talousromahduksen, joka on pudottanut ukrainalaisten keskimääräisen tulotason hyvin alhaiseksi Euroopan maiden joukossa. Arvioiden mukaan Ukrainan talous supistui sodan ensimmäisenä vuotena kymmeniä prosentteja, mikä teki siitä Euroopan köyhimmän maan monilla mittareilla.
On hyvä huomata, että esimerkiksi Bulgaria on Euroopan unionin köyhin jäsenmaa, mutta Bulgariankin tulotaso on useita kertoja korkeampi kuin Moldovassa tai Ukrainassa. Siinä missä vaikkapa Bulgarian ostovoimakorjattu BKT/hlö liikkuu noin 30 000 dollarin tuntumassa, Moldovan ja Ukrainan vastaavat luvut ovat jääneet alle 20 000 dollarin. Toisin sanoen Moldova ja Ukraina ovat moninkertaisesti köyhempiä kuin EU:n köyhinkin jäsen. Tästä huolimatta ne ovat edelleen vauraampia kuin maailman köyhimmät maat: Euroopan köyhimmänkin valtion kansalainen ansaitsee keskimäärin kymmeniä kertoja enemmän kuin vaikkapa Etelä-Sudanin tai Burundin asukas. Euroopan mittakaavassa köyhä maa pystyy yleensä tarjoamaan peruspalveluita ja jonkinlaisen infrastruktuurin kansalaisilleen, toisin kuin äärimmäisen köyhät maat, joissa resurssit eivät tähän riitä.
Euroopan sisällä köyhyysrajan alapuolella elää vähemmän ihmisiä prosentuaalisesti kuin muilla mantereilla, mutta alueelliset erot ovat huomattavia. Esimerkiksi Itä-Euroopan ja Länsi-Euroopan välillä on yhä tuloeroja, joskin hiljalleen kaventuen. Euroopan köyhin maa -titteliä kantaneilla mailla (kuten Moldovalla) on usein pyrkimys kohentaa talouttaan esimerkiksi lähentymällä Euroopan unionia ja houkuttelemalla investointeja. Nähtäväksi jää, miten nopeasti vaikkapa Ukraina pystyy jälleenrakentamaan taloutensa sodan jälkeen – potentiaalia on, mutta lähtötaso on toistaiseksi hyvin matala.
Maailman köyhin ihminen – kuka hän on?
Kun puhutaan maailman köyhimmistä maista, mieleen nousee myös kysymys yksilötasolla: kuka on maailman köyhin ihminen? Tähän ei ole yhtä helppoa vastausta kuin valtioiden kohdalla, koska yksittäisten ihmisten varallisuutta tai sen puutetta ei seurata samalla tavoin listauksina kuin maiden talouksia. Äärimmäisessä köyhyydessä eläviä ihmisiä on, kuten todettu, satoja miljoonia. Heistä jokainen voisi perustellusti sanoa olevansa ”köyhimpiä ihmisiä maailmassa” – heiltä puuttuvat lähes kaikki taloudelliset resurssit. On mahdotonta nimetä juuri sitä yhtä henkilöä, joka olisi absoluuttisesti kaikkein köyhin, sillä valitettavasti äärimmäisen köyhyyden piirissä elää lukemattomia ihmisiä samalla nollatasolla (tai oikeammin negatiivisella: nälkävelkaa, terveysvelkaa ja velkaantumista selviytymisen takia).
Mielenkiintoisesti asiaa voidaan lähestyä myös toisenlaisesta näkökulmasta: varallisuuslaskelmissa ”köyhimmäksi ihmiseksi” voidaan laskea henkilö, jolla on kaikkein eniten negatiivista varallisuutta (eli velkaa). Tästä on joskus esitetty esimerkkinä ranskalainen entinen pörssimeklari Jérôme Kerviel, joka tuomittiin 2000-luvun lopulla korvaamaan työnantajalleen (Société Générale -pankille) aiheuttamansa vahingot – summaltaan lähes 5 miljardia euroa. Tällainen velka on tietenkin käytännössä mahdoton maksaa takaisin, ja Kervieliä onkin leikillisesti tituleerattu ”maailman köyhimmäksi ihmiseksi” hänen valtavan negatiivisen nettovarallisuutensa vuoksi. Hänen tapauksessaan taloudellinen miinussaldo on astronominen verrattuna kenenkään muun velkoihin.
Tämä nettovarallisuuteen perustuva tarkastelu kuitenkin hämärtää sitä, mitä köyhyys yleensä tarkoittaa ihmisen elämässä. Vaikka Jérôme Kerviel on paperilla miljardeja euroja ”miinuksella”, hän eli rikkaassa maassa (Ranska) ja hänen perustarpeensa olivat todennäköisesti paremmin tyydytetyt kuin esimerkiksi Afrikan köyhimmissä kylissä elävillä ihmisillä. Maailman köyhin ihminen todellisessa mielessä onkin todennäköisesti joku nimetön henkilö kehitysmaassa, joka kamppailee hengissä pysymisestä päivästä toiseen ilman puhdasta vettä, riittävää ravintoa tai suojaa. Näitä ihmisiä on valitettavan paljon, eikä heitä tilastoida yksitellen.
Voimme siis sanoa, ettei ole yksiselitteistä ”maailman köyhintä ihmistä”, vaan köyhimmät ihmiset muodostavat suuren joukon. Heitä yhdistää se, että heidän tulonsa ovat käytännössä olemattomat ja jokapäiväinen elämä on jatkuvaa selviytymistä. Usein nämä ihmiset asuvat juuri niissä köyhimmissä maissa, joista tässä artikkelissa on puhuttu – esimerkiksi maaseudulla Etelä-Sudanissa, slummeissa Kongon demokraattisessa tasavallassa tai kuivuuden koettelemilla alueilla Somaliassa. Äärimmäinen köyhyys on globaali haaste, joka näkyy ihmiskohtaloina tilastojen takana.
Yhteenveto
Maailman köyhimmän maan titteli on varoittava osoitus globaalin talouden epätasa-arvoisuudesta. Tällä hetkellä Etelä-Sudan ja Burundi ovat esimerkkejä maista, joissa taloudellinen toimeliaisuus per asukas on pienintä koko maailmassa. Maailman köyhimmät valtiot keskittyvät Afrikkaan, ja niiden asukkaat elävät hyvin vaatimattomissa oloissa. Köyhyyden taustalla vaikuttavat monet tekijät, kuten konfliktit, heikko hallinto, koulutuksen ja terveydenhuollon puutteet sekä epäedullinen historia ja maantiede. Euroopassa köyhin maa – Moldova tai Ukraina – on globaalisti keskitasoa vauraampi, mikä korostaa eri maanosien välistä kuilua.
Köyhyys ei ole kuitenkaan toivoton tila: useiden kansainvälisten järjestöjen, kehityshankkeiden ja paikallisten uudistusten avulla pyritään nostamaan ihmisiä köyhyydestä. Pitkällä aikavälillä esimerkiksi koulutuksen parantaminen, rauhan ja vakauden edistäminen sekä reilumpi kaupankäynti voivat auttaa köyhimpiä maita kasvattamaan talouttaan. Joissakin maissa kehitystä on tapahtunut, ja ne ovat nousseet äärimmäisestä köyhyydestä kohti parempaa elintasoa.
Lopulta, kun puhumme köyhimmistä maista ja köyhimmistä ihmisistä, on tärkeää muistaa, ettei kyse ole vain numeroista vaan ihmisarvoisesta elämästä. Jokainen tilastoissa esiintyvä luku heijastaa miljoonien ihmisten arkea. Maailman köyhin maa -aiheen tarkastelu herättelee pohtimaan globaalia oikeudenmukaisuutta ja sitä, mitä voimme tehdä, jotta jokaisella valtiolla – ja ennen kaikkea jokaisella ihmisellä – olisi mahdollisuus päästä pois äärimmäisestä puutteesta.
Disclaimer: Tämä artikkeli on kirjoitettu ajankohtaisen tiedon pohjalta ja pyrkii antamaan yleiskuvan aiheesta ”maailman köyhin maa”. Luvut (esim. BKT per asukas) perustuvat pääosin vuoden 2023 tietoihin ja arvioihin. Huomaathan, että taloustilanteet voivat muuttua: maiden järjestyksessä ja lukuarvoissa saattaa tapahtua muutoksia ajan myötä. Artikkelissa esitetyt tiedot on tarkoitettu informatiivisiksi, eivätkä ne välttämättä kata köyhyyden kaikkia ulottuvuuksia (kuten varallisuus, terveys tai onnellisuus). Kirjoittaja ei esiinny asiantuntijana kaikissa teemoissa, vaan kokeneena kirjoittajana on koonnut tiedot luotettavista lähteistä ja pyrkinyt esittämään ne ymmärrettävästi. Muistutamme, että köyhyys on monisyinen ilmiö, jota pelkät talousluvut eivät täysin kuvaa, ja tilannetta tulee tarkastella myös inhimillisestä näkökulmasta.
