Digitalisaation myötä työn ja vapaa-ajan selkeät rajat ovat hämärtyneet. Tämä näkyy esimerkiksi tavassa, jolla työntekijät viettävät taukojaan. Ennen kahvitauko saattoi tarkoittaa lehden lukemista tai pientä kävelyä, mutta nykyään moni on tottunut vain tarttumaan puhelimeen ja uppoutumaan tauon ajaksi digitaaliseen viihteeseen. Tämä tarkoittaa mobiilipelien pelaamista, lyhytvideoiden katsomista, somen selaamista tai jopa kasinoiden pelaamista. Kaikki näistä voivat olla erinomaisia tapoja palautua ja virkistyä. Pitää kuitenkin muistaa, että niiden mukana voi tulla myös uudenlaisia haasteita ajankäytön ja keskittymisen näkökulmasta. Tässä artikkelissa tulemme ensin selittämään lyhyesti digitaalisen viihteen vahvuudet, minkä jälkeen sukellamme siihen liittyviin sudenkuoppiin.
Digitaalinen viihde tuo vaihtelua, joka ruokkii luovuutta
Ehkä yksi tunnetuimmista digitaalisen viihteen ominaisuuksista on sen tarjoama vaihtelevuus. Esimerkiksi luovaa työtä tekevälle työntekijälle työnteko saattaa tuntua henkisesti kuormittavalta, minkä takia pienikin niin sanottu irtiotto voi saada aivot virkistäytymään ja aktivoitumaan uudella tavalla. Tällaisissa tilanteissa meemiyhteisöjen selaaminen, suosikkipelin videoklippien selailu tai kolikkopelin rullien pyörittäminen voi olla juuri oikea aktiviteetti.
Toinen tunnettu digitaalisen viihteen vahvuus on monimuotoisuus. Toisin kuin ennen, nyt jokaiselle löytyy jotakin. Jotkut saattavat rentoutua suoratoistopalveluiden äärellä, osa saattaa kuunnella podcasteja tai selailla uutisartikkeleita. Toiset taas kaipaavat pientä kilpailun tunnetta, jännitystä ja glamouria. Tämän takia he valitsevat viihteekseen netissä pelattavat kasinopelit, kuten pokerin. Tällaisissa tilanteissa varsinkin freerollit, eli ilmaispääsyt turnauksiin, ovat käytännöllisiä. Niiden avulla voi kokea kasinoiden jännityksen ja turnauksien kilpailullisuuden ilman oman talouden riskeeraamista.
Ajankäyttöä on vaikea hallita, kun viihde on vain klikkauksen päässä
Vaikka digitaalisen viihteen ajanvietto voi antaakin kaivatun hengähdystauon, niin sen jatkuva saatavuus voi aiheuttaa kuitenkin monelle vaikeuksia arjen hallinnassa. Pääsyynä tähän on se, että kun väsyttävään hetkeen on käytännössä aina tarjolla nopea dopamiinipiikki, syntyy niin sanottu noidankehä. Tämän noidankehän myötä viihdettä haetaan yhä useammin, vaikka alkuperäinen tarve olisi jo täyttynyt. Tällainen taas voi johtaa siihen, että tauko venyy, työt jäävät tekemättä tai keskittyminen tuhoutuu.
Tämän ongelman suuruus näkyy varsinkin etätyössä, jossa työn ja vapaa-ajan rajat ovat muutenkin todella hämärät, minkä takia digitaalisen viihteen houkutus on jatkuvaa ja todella suurta. Tähän ei myöskään auta se, että tällaisessa työssä ei ole tiukkoja aikatauluja tai yhteistä toimistokulttuuria, minkä myötä työnteon rytmi muuttuu helposti satunnaiseksi. Itse ongelma ei kuitenkaan ole suoranaisesti digitaalinen viihde, vaan sen rajoittamaton käyttö ilman selkeitä pelisääntöjä. Tämän takia työn ja viihteen välille tarvitaan selkeä raja, jotta kumpikaan ei kärsi.
Suoratoisto, some ja pelit kilpailevat huomiosta
Kuten sanottu, yksi digitaalisen viihteen vahvuuksia on monimuotoisuus. Vaikka se onkin positiivinen ominaisuus, niin sen mukana tulee myös uudenlainen haaste, huomion jakautuminen. Työntekijä saattaa esimerkiksi aloittaa päivänsä podcastin parissa, siirtyä lounaalla selaamaan TikTokia, jolla on tämän lähteen tilastojen mukaan yli miljardi käyttäjää, ja käyttää iltapäivän tauon mobiilipelien pelaamiseen. Vaikka nämä hetket kuulostavat ja luultavasti tuntuvatkin viattomilta, niin yhteensä ne voivat tuhota keskittymiskykyä ja työtehoa merkittävästi.
Pahimmillaan se voi johtaa jatkuvaan mikrotauottamiseen, jossa keskeytykset katkaisevat työn flow-tilan kokonaan. Tämä tapahtuu, kun puhelimeen tulee jatkuvalla syötöllä somepäivityksiä, YouTube-suosituksia ja muita viestejä, jotka pitävät mielen virittyneenä sekä hajanaisena. Tällainen mielentila johtaa tilanteeseen, jossa palautuminen ei ikinä tapahdu kokonaan ja keskittyminen on lähes mahdotonta.
Viihde muuttuu passiivisesta aktiiviseksi – hyvässä ja pahassa
Digitaalinen viihde ei ole enää yksisuuntaista tai yksinäistä, vaan nykyään se on usein osallistavaa. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että käyttäjät voivat kommentoida, äänestää, striimata ja luoda sisältöä itse. Tämä kaikki voi lisätä merkityksellisyyden kokemusta, kun käyttäjä kokee olevansa osa jotain suurempaa yhteisöä. Lisäksi aktiivinen viihde, kuten yhteisölliset pelit ja virtuaaliset keskustelualustat, voi myös edistää sosiaalista vuorovaikutusta ja vähentää yksinäisyyttä.
Näissä asioissa on kuitenkin myös huonot puolensa. Tällainen aktiivisuus voi myös lisätä kuormitusta. Esimerkiksi, kun viihde vaatii osallistumista, jatkuvaa läsnäoloa ja nopeaa reagointia, sen rentouttava vaikutus voi jäädä pieneksi. Moni saattaa jopa kokea painetta olla mukana reaaliaikaisesti, sillä se muistuttaa itsessään työn kaltaista vaatimusta.
Työyhteisön kulttuuri muokkaa viihteenkäytön tapoja
Lopuksi on syytä nostaa esiin yhteisön vaikutus. Työpaikan kulttuuri ja viestintä vaikuttavat siihen, kuinka hyväksyttävänä digitaalisen viihteen käyttö nähdään. Jos taukojen pitäminen koetaan sallittuna ja jopa kannustettavana, on todennäköisempää, että viihdettä käytetään tasapainoisesti ja hyvällä omallatunnolla. Toisaalta taas, jos työyhteisö viestii jatkuvasta kiireestä ja tehokkuudesta, digitaalisen viihteen käyttöön voi liittyä syyllisyyttä tai pahimmillaan jopa salailua.
Tämän takia on tärkeää, että työnantajat ja tiimien vetäjät tunnistavat viihteen roolin palautumisen välineenä. Samalla he voivat tarjota suorat säännöt ja ohjeet, joiden avulla digiviihdettä voi käyttää fiksusti. Esimerkiksi selkeät taukoajat tai yhteiset pelituokiot voivat rajoittaa ja kanavoida käyttöä rakentavaan suuntaan.
